Levottomuus

Joskus kirjan jälkeen iskee ikävä. Kaipuu siihen maailmaan, niiden ihmisten elämään. Kun on elänyt muutaman päivän kuussa, on vaikea palata maan kamaralle. Yritän silti.

Kuuntelen Angnes Obelin Familiaria pimeässä ja katoan taas. Kudon musiikista peiton ympärilleni, ja tunnen itseni pieneksi. Maailmassa on niin paljon murhetta, ja niin paljon kauneutta, ettei yksi ihminen pysty ottamaan sitä kaikkea vastaan. Halkean kohta.

Kasvatan juuria, mutta niillä ei ole paikkaa mihin tarttua.