Kun sydän hakkaa

En ole rohkea. Pelkään ja jännitän, niin kovin vaivattomasti niitäkin asioita joita rakastan. Ihmisiä ja asioita, lähelle päästämistä. Niitä hetkiä, kun seison sydän hakaten hevosaitauksessa, ja tunnen kuinka kaikki varmuus liukenee olemuksestani. Hetkiä, jolloin epäröin keskeneräisen maalauksen äärellä. Oven avaamista elämääni.

En enää yritä voittaa pelkojani. Hengitän syvään ja yritän tehdä sovinnon niiden kanssa.
Te olette siinä, mennään silti.

Punaisen palavia auringonlaskuja, lumipyryjä, variksia puiden latvoissa, taivaan harmaudessa tanssivia naakkoja, tassujen jälkiä hangessa. Niitä minä katselen ikkunastani, sisälläni lämpöä. Täällä ei tarvitse olla vahva. Agnes Obelin Fuel To Fire soi pehmeästi taustalla kun annan jännityksen sulaa lihaksista.