lauantai 5. lokakuuta 2019

Auki

Tarkkailen hiljaa sitä ihmistä joka olen tänään. Näen paljon vahvuutta ja rohkeutta, joka on versonut monen muutoksen keskeltä. Niistäkin, jotka tuntuivat kovin kipeiltä. Tunnen pitkästä aikaa olevani sellaisella polulla, jota haluan kävellä.

Yritän tuoda lämpöä tähän asuntoon villasukilla ja inkivääriteellä, mutta on jatkuvasti kylmä. Laitan Ghostin He Is -coverin soimaan repeatilla ja kääriydyn sellon pehmeään samettiin.

Kehoni tuntuu pysähtyneeltä, ja kaipaan hirveästi liikettä. En tiedä mistä aloittaisin. Jalkani heiluvat levottomasti, niskassa kiristää ja tekisi mieli sammuttaa valot. Tanssia pimeässä. Kuunnella musiikkia aamuun asti. Vaan en minä aamuun valvo. Alan haukotella jo kauan ennen puoltayötä. Väsymys tuntuu raajoissa, mutta pääni sisällä olen hereillä. Niin hereillä. Olen enemmän auki elämälle kuin aikoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti