sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Uuden alku

Nukun lattialla patjalla lähes tyhjässä asunnossa, enkä tiedä kuka olen. Kuuntelen hissiä joka kuulostaa imurilta ja keitän lisää kahvia. Ikkunastani näkyy neljän tien risteys, jossa minäkin kai seison. Enkä tunnista itseäni kun katson peiliin. Takanani on ihmissuhde, jonka piti olla se viimeinen. Nyt olen kuitenkin tässä, yksin tyhjässä huoneessa. Olen antanut niiden asioiden mennä, jotka ovat minulle tärkeitä, ja samalla kadotin itseni. En anna sen enää tapahtua.

Tämä on matkani minuksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti